Moro!

Pääsiäislomalla teimme suunnittellut matkamme ja vietimme muutaman päivän Haniassa. Sieltä mukaan tarttui mojova flunssa! Ajoimme paljon autoilla vuoristoteitä ja kävimme parilla kivalla rannalla. Eräässä vuoristomutkassa pysähdyimme ihailemaan maisemia ja huomisimme kauniin luolan yläpuolellamme, josta kuului myös musiikkia. Siellä oli meneillään paikallisen kirkon nimipäivä. Meidät kutsuttii mukaan juhlintaan ja tarjolla oli lammasta, riisiä ja vahvaa viiniä. Ihmiset olivat todella mukavia ja vieraanvaraisia! Pientä maustetta juhlaan antoi paikallisten tapa ampua käsiaseilla ja konekivääreillä ilmaan.
Muuta ei oikeastaan ole tapahtunut. Viimeinen harjoitteluviikko lähti tänään käyntiin ja ensi viikolla olisi jo edessä kotimatka.

Heippatirallaa!

Ei paljon uutta auringon alla, pääsiäisloma alkoi hieman sateisesti. Toivotaan että sää paranee ja että päästään toteuttamaan suunnitellut reissut! Huomenna lähdemme tutustumaan kaverin harjottelupaikkaan joka sijaitsee pienessä kylässä vuorilla. Paikka on pakolaiskeskus ja siellä on 21 pakolaispoikaa. Paikka vaikuttaa mielenkiintoiselta ja tarkoituksemme on huomenna järjestää pojille olympialaiset.
Heraklion on hieman hiljentynyt sillä moni erasmus opiskelija on mennyt joko kotiinsa tai muualle viettämään lomaansa kun tässä KAHDEN VIIKON LOMALLA voi tehdä vaikka mitä! Ensi viikolla saamme Suomi vieraan kun Emilian kaveri tulee viikoksi kyläilemään. Jotain jännittävää on siis keksittävä. Jännittävästä puheen ollen, kävimme viime perjantaina tutustumassa paikalliseen viinitilaan. Reissu oli erittäin onnistunut ja saamme olla ylpeitä itsestämme sillä selvitimme kohteen, järjestimme kyydityksen (paikallinen bussi) ja pienen kävelyretken jälkeen jopa löysimme perille. Tämä oli siis kaikki meidän ansiotamme! Vastassa meitä oli itse omistajan rouva joka kertoi meille tilan historiasta ja kantoi viiniä ja juustoa pöytään. Päivän päätteeksi saimme vielä lava-auto kyydin charmantilta sinisilmältä, joka tulee jonain päivänä perimään viinitilan. Reissulla oli myös mukana Maisan äiti ja iskä jotka vierailivat luonamme reilun viikon. Heidän kanssa syötiin hyvää ruokaa, käytiin Knossoksella ja ostettiin monta pulloa rakia. Mukavata oli!
Pari viime päivää olemme saaneet nauttia vain toistemme seurasta, sillä Mario on Puolassa klinkkaamassa jalkansa kanssa, jonka hän yön pimeinä tunteina teloi kotiin paluu reissulla. Kyllä me vähän ihmeteltiin kun kotiin päästiin kun valot oli päällä mutta heppulia ei näy missään. Sen verran  huolissamme oltiin että parvekkeelta kurkattiin ettei se kadulla makaa...hänellä kun on tapana nauttia aamu auringonsta parvekkeella baarista kotiutumisen jälkeen. Kun häntä ei näkynyt mentiin nukkumaan ja aamulla hän hyppi yhdellä jalalla kertomaan surullisen tarinansa kuopasta keskellä jalkakäytävää ja sairaala reissusta. Myös olohuoneeseemme muuttanut Victoria on vanhempiensa kanssa Santorinilla. Victorian lisäksi olemme saaneet taloomme neljä ranskalaispoikaa. Kommuunimme kasvaa!
Kaikki siis edelleen hyvin ja muutaman viikon päästä olisi jo kotimatkan aika! Mutta ennen kotiinpaluuta on vielä pari missiota suorittamatta, mutta niistä lisää myöhemmin!

p.s. Maisa ehti tappaa kaksi ihmistä ennen kuin sai itse surmansa, nyt koko vastuu rahasaaliin saannista on Emilian harteilla! GAME ON!

Hei vaan pitkästä aikaa!

Elossa ollaan ja edellisestä blogimerkinnästä on enemmän aikaa kuin laki sallii, mutta se johtuu vain siitä että aika täällä menee aivan liian nopeasti eikä sitä oikein aina tajua. Emme ole laiskoja mutta prioriteettimme ovat hieman sekaisin :) Harjoittelut ovat lähteneet käyntiin hyvin...neljä viikkoa sitten...mutta Emilian harjoittelu näyttää tällä hetkellä aika heikolta. Päiväkoti jossa hän työskentelee saattaa mennä lakon takia kiinni kuten koko muukin koulu. Opettajat eivät ole saaneet palkkojaan kolmeen kuukauteen ja uhkaavat nyt lakolla. Ja lakkohan saattaa kestää parhaimmillaan toukokuuhun asti! Toivotaan siis parasta...siis että lakkoa ei tulisi! Maisan harjoittelupaikka on ihan mukava, mutta välillä hieman turhauttava kielimuurin ja tekemättömyyden vuoksi. Asiakkaat Zoodohos Pigissä ovat siis aikuisia ihmisiä joilla on eriasteisia kehitysvammoja ja eriasteisilla tarkoitan todella eriasteisia sillä luulimme jopa yhtä asiakkaista työntekijäksi.
Olemme kotiutuneet tänne erittäin hyvin emmekä ole kokeneet sen suurempaa kulttuurishokkia vaikka kulttuuri eroaa suomalaisesta joka suhteessa. Vahvistusta skandinaavisiin tapoihin olemme saaneet Ruotsista. Naapuriimme muutti kahden belgialaisen pojan lisäksi Sanna från Sverige. Jotta kulttuureja ei olisi talossamme liian vähän, tänne muuttaa nykyisten espanjalaisten, suomalaisten, belgialaisten ja ruotsalaisen lisäksi amerikkalainen, ranskalaisia ja italialainen.
Pari viikkoa sitten teimme parin kymmenen viiden hengen voimin päiväreissun Festokselle ja Matala Beachille. Reissu oli mukava mutta kuitenkaan kulttuurisilta yhteentörmäyksiltä ei vältytty esim. ajan käytön suhteen. Lisäksi kävimme pienemmällä porukalla parin paikallisen kanssa vuorilla syömässä ja matkalla vierailimme myös nunnaluosterissa. Ja ruokahan oli totta kai hyvää! Tunsimme vastustamatonta kiusausta poimia pari hedelmää luostarin hedelmäpuista mutta meille sanottiin että se olisi syntiä ja että päällemme laskeutuisi kirous. Emme siis uskaltaneet ottaa riskiä.
Koulun käynti täällä on hieman erilaista, historian opettaja tarjoili meille muun muassa rakia tunnin aluksi. Hmmm, olisiko tässä uusi kannustin myös Suomen oppitunneille? Rakihan tunnetusti tekee hyvää ruuan sulatukselle. Samaisen opettajan kanssa vierailemme huomenna Knossoksella ja saamme siellä VIP-kierrokseksen jopa muilta vierailta suljettuhin huoneisiin. Odotamme tätä innolla! Kreikan kielen oppituntien suhteen olemme jo luovuttamispisteessä, se ei vain ole meitä varten, toivomme että harkkapaikoista tarttuisi edes muutama sana jotta voi Suomessa sitten brassailla. Elämä täällä jatkuu siis melkolailla Suomen kaavan mukaan: viikot opiskellaan ahkerasti ja viikonloput luetaan tunnollisesti läksyjä! ;)
Olemme jo väritykseltämme kreikkalaisen kaltaisia, koska moni aloittaa keskustelua kanssamme kreikaksi. Olemme tästä hyvin otettuja. Sää on siis suosinut auringon palvojia. Ja jotta ette olisi meillä kovin kateellisia, joudumme vielä ensi viikolla työskentelemään niska limassa ja vasta sitten pääsemme kahden viikon pääsiäislomalle!!! Reissuja siis suunnitellan ja senttejä lasketaan. Jos sinun omatuntoasi nyt kolkuttaa kun me joudumme täällä raatamaan pitkää päivää kuumissa olo suhteissa, voit lahjoittaa muutaman euron jotta pääsemme hetkeksi levähtämään ja lepuuttamaan hermojamme Santorinin rannoille!
Lupaamme palata blogimme pariin ennen lomien alkua!
Rakkain terveisin hieman palaneet mutta tunnolliset opiskelijat Emilia ja Maisa

Iglusta päivää!

Kuten alotuksesta saattaa jo päätellä, asuntomme on verrattavissa jääpalikkaan, again! Pari aurinkoista päivää eivät riittäneet lämmittämään asuntomme kivirakenteita. Sisällä on siis erittäin kylmä mutta ulkona oli jo havaittavissa kesän tuntua: takkia ei tarvinnut ja turistit pörräsivät kaduilla. Olemme jo alkaneet tottua paikalliseen liikenteeseen joka on äärimmäisen sekava ja kaoottinen, tänäänkin suikkeloimme kuin paikalliset konsanaan läpi vilkkaan kadun. Pientä kuoleman pelkoa on aina katuja ylittäessä mutta siitähän selviää vain kunnon let´s go asenteella! :) Ja ei, emme ole ostaneet/ostamassa mopoa tai vuokraamassa autoa vaikka kaikki täällä sitä jaksavat koko ajan kysellä.

Eilen vietimme yhdessä aikaa muiden erasmus opiskelijoiden kanssa paikallisessa tavernassa syöden ja totta kai juoden. Ruoka oli pienoinen pettymys, sitä oli liian vähän, liha oli kuivaa eikä saatu jälkiruokaa! Alkupalat olivat kuitenkin erinomaiset ja viiniä kannettiin pöytään läpi yön. Voitte siis kuvitella tunnelman: monta kymmentä opiskelijaa+unlimited wine+pienen pieni taverna ja yksi vessa, toisin sanoen tiivis. Mutta mukavata oli!

Ennen iltarientoja vietimme Päivä turistina-päivää. Lähdimme kamerat ladattuina ostamaan karttaa jonka jälkeen hortoilimme Heraklionin keskustassa päämäärättömästi. Kuvasimme "tärkeitä" rakennuksia, kreikkalaisia parvekkeita ja kaikkea muuta yhtä mielenkiintoista ja tärkeää. Mutta ehkä mielenkiintoisin paikka johon eksyimme, oli "Mieslandia". Alitimme jonkin sortin muurin ja saavuimme "kaupunkiin" jossa näkyi pelkkiä miehiä seisoskelemassa ryppäinä katujen kulmilla. Ja heitä oli paljon! Sattuneesta syystä herätimme jonkin verran huomiota vaaleudellamme. Mutta reissu ei ollut turha, Maisa löyti kellon, ja sai siitä roiman alennuksen syystä jota emme tiedä vielä tänäkään päivänä. Mieslandiasta hortoilimme takaisin keskustaan ja kotiin. Iltapäivällä oli vielä ensimmäinen historian kurssin tapaaminen. We love Gareth!

Tänään meidän täytyi olla koululla kello 9 ja eilisistä juhlista huolimatta olimme suomalaiseen tapaan ajoissa paikalla. Muut, eivät niin ajoissa (espanjalaiset tunnin myöhässä). Asiat etenivät taas hiukan eteenpäin mutta...jälleen kreikkalaiseen tapaan, jatkamme asioiden hoitamista vielä huomenna. Puolen päivän seisoskelun ja venailun jälkeen, asiat eivät muuttuneet juuri mihinkään suuntaan. Mutta "siga siga" vaan kuten paikallinen sanoisi.

P.S. Meillä on vessa!

Maisa ja Emilia

Rakas blogimme!

Paljon on tapahtunut viime tapaamisemme jälkeen! Olemme tavanneet paljon uusia ihmisiä, kävimme koululla ilmottautumassa, löysimme paikallisen KBn ja Ismon Valinnan, koimme maanjäristyksen (alkoholilla ei ollut osuutta asiaan!), joka tuntui meillä vain lievästi, poliisi tunkeutui asuntoomme (edelleenkään alkoholilla ei ollut osuutta asiaan!) ja kaikkea muuta erittäin mystistä.

Kaikki on sujunut suhteellisen hyvin pieniä seikkoja lukuun ottamatta. Vessa saadaan vasta huomenna käyttöön, netti toimii neljännen kerroksen portaikossa, jääkaappi on pakkasen puolella eikä meillä ole edelleenkään kotiavaimia.  Positiivista: tänään ei satanut ollenkaan vettä!  Päinvastoin, aurinko paistoi ehkä viisi minuuttia.  Rusketusta rakastavina ihmisinä hipsuttelimme parvekkeelle topeissa ja shortseissa ja nauroimme kadulla kulkeville ihmisille, jotka olivat pukeutuneet toppatakkeihin. Onneksi olimme katseilta piilossa kolmannessa kerroksessa sekä sulauduimme seinän vaalean hailakkaan väriin oikein hyvin!

Koulu oli outo, mutta bussilla sinne on onneksi helppo mennä :) kreikkalaiseen tapaan kaikki asiat siirtyivät huomiseen ja mistään ei vieläkään tiedetä varmasti mitään. Sen kuitenkin huomasimme että meidän asiat on hoidettu erittäin hyvin, harjoittelupaikat on tiedossa ja kurssit selvillä, näin ei todellakaan kaikilla erasmus-opiskelijoilla näytä olevan. Suuri kiitos siis Minnalle!

Odotamme innolla huomista, koska silloin on tiedossa Turisti Päivä, joka tarkoittaa kuvien ottamista epämääräisen tärkeistä rakennuksista ja patsaista, joiden todellisesta tarkoituksesta ei ole mitään tietoa. Lisäksi illalla on tiedossa erasmus-opiskelijoiden kreikkalainen illallinen paikallisessa tavernassa ja jälleen hyvin kreikkalaiseen (opiskelijoiden) tapaan, juomaa tulee olemaan riittävästi!” Onneksi” meidän täytyy olla koululla seuraavana aamuna jo kello yhdeksän, joten voimme keskittyä syömiseen koko sydämestämme. Tuleepahan pientä vaihtelua tähän riisi-tonnikala-tomaattimurska-linjaan!

Kohteessa pientä vastatuulta havaittavissa, mutta edelleen let´s go meiningillä mennään kohti uusia vastoinkäymisiä :)

Emilia ja Maisa

Toinen ilta täällä on jo alkamassa ja shokki on edelleen hieman päällä. Eilen saavuimme lähes tyhjään asuntoon ja seuranamme oli vain sängyt, kaapit ja kaiku...niin ja tietysti Mario (kämppis). Matkahan alkoi jo sunnuntai iltana yhdeksältä ja kesä vaatteissa se oli "hieman" kylmä. Yö meni rattoisasti lentokentällä dataillen ja kohta jo hypättiinkin ensimmäiseen koneeseemme. Kööpenhaminan ja Ateenan kautta saavuimme eilen iltäpäivällä perille. Odotuksemme Heraklionista oli jotain mitä voi nähdä postikortissa, merta ja kauniita valkoisia rakennuksia joissa on hulmuavat valkoiset verhot. Todellisuus kuitenkin oli hieman eriainen. Meri löytyy, verhotkin on mutta eivät hulmua kauniisti kesätuulessa, rakennukset...hmmm...onhan täällä niitäkin. Mutta jos ei takerruta näihin pikku seikkoihin, täällä on lämmintä (paitsi sisällä tarvitsee öisin paksun peiton ja villasukat) ja kaupunki on omalla tavallaan oikein viehättävä yksilö. NO NYT VESSA MENI TUKKOON! Täällä on tunnetusti pienet putket ja ilmeisesti me olimme sille liikaa :(

Kämpässämme on neljä huonetta ja keittiö ja asutaan täällä yhdessä espanjalaisen Marion kanssa. Koko tässä rakennuksessa ei asu vielä kuin vähän päälle kymmenen ihmistä remontin takia mutta sen verran tiedämme että kaikki muut asukkaat ovat espanjalaisia. Sulaudumme siis joukkoon erittäin hyvin(?). Pari parveketta löytyy, keittiöstä ja olkkarista, ja sijainti on aivan keskustassa. Ostoksia on jo tehty, mutta vain tarpeellisia! :) Huomenna suuntana on koulu jos vaikka saataisiin harjoittelupaikoista selkoa ja myöhemmin täällä viikolla on tiedossa karnevaalibiletystä ja ensi viikolla jotain tervetuliais-bileitä. Kaikkea kivaa siis!

Tässä kaikki tällä kertaa, vessan kohtalosta raportoimme myöhemmin!

~Maisa ja Emilia~